Asian ytimeen

Taas on viikko vierähtänyt uskomattoman nopeasti. Olen nyt ollut täällä kuukauden ja vielä olisi kolme kuukautta jäljellä tätä lukukautta. Olen jo tässä pikkuhiljaa alkanut miettiä, että onkohan sittenkin yksi lukukausi liian lyhyt aika olla täällä..

Tänään meillä oli ensimmäiset kokeet. Marketing Managamentissa meidän täytyi vastata 10:neen True or False -kysymykseen ja 25:teen monivalintakysymykseen. Koe vaikutti aika helpohkolta, toisaalta kokeen tuloksella onkin aika pieni merkitys kurssiarvosanaan.

Mutta ei sen enempää koulujutuista. Viime viikko oli treenin suhteen paras viikkoni täällä. Maanantain treenit tosin jätin välistä kurkkukivun takia ja tiistaina piti osallistua infotilaisuuteen Gyoeng-ju -matkan tiimoilta. Keskiviikkona kävin yliopiston tkd-klubilla treenaamassa ja torstaina pääsinkin sitten maailmanluokan oppiin. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa harjoittelemassa mestari Kangin salilla, josta olen aiemmin kertonutkin blogissani.

Menin salille puoli tuntia ennen treenien alkua, sillä minun täytyi selvitellä käytännön asioita hiukan. Sain kuulla, että salilla on harjoitukset 2 kertaa päivässä, aamuin ja illoin. Yritänkin kulkea salilla 5 kertaa viikossa, maanantaisin,tiistaisin ja torstaisin iltaharjoituksissa sekä keskiviikkoisin&perjantaisin aamuharjoituksissa. Harjoittelu on Suomen mittakaavassa erittäin kallista, sillä kuukauden hinnaksi tulee 150 000 wonia, joka on noin 100 €. Toisaalta harjoitukset kestävät kaksi tuntia ja keskiviikkoisin&perjantaisin saan lähes yksityisopetusta, joten hinta on mielestäni siedettävä. Tunnin harjoittelulle tulee täten hintaa n. 2,5 €.

Torstain treenit olivatkin ikimuistoiset. En muista pitkään aikaan olleeni sellaisissa harjoituksissa, joissa olisin saanut haukkoa henkeä muiden uskomattomien suorituksien takia. Lähes kaikki salin oppilaat pystyvät potkaisemaan sivupotkun pään korkeuteen ongelmitta. Itsekin pyrin näyttämään parasta osaamistani, mutta alkulämmittelypotkujen jälkeen minut ohjattiin salin reunaan, jossa eräs Kangin oppilas neuvoi minua erilaisten dynaamisten potkujen tekemisessä. Osa niistä oli minulle oli aivan uusia, toisissa taas suoritustapa poikkesi aiemmin oppimastani. Kun dynaamiset liikkeet saatiin tehtyä, olikin loppuaika sitten tavallista venyttelyä.  Samalla kuitenkin seurasin korealaisten harjoittelua tulevaa näytöstä varten.

Kävin myös perjantai-aamuna Kangin salilla treenamassa. Tällä kertaa siellä oli vain lisäkseni kaksi treenaajaa ja valmentaja. Siinäpä sitten treenattiin poomsea ja peruspotkuja n. 27-vuotiaan korealaisen komennuksessa 38-vuotiaan pastorin ja 52-vuotiaan Samsungin insinöörin kanssa. Samana päivänä kävin myös yliopiston taekwondo-klubilla treenaamassa. Treenien jälkeen menimme syömään ja sieltä eteenpäin Norebangiin.

Norebang on eräänlainen karaoke-huone, jonne korealaiset kokoontuvat pitämään hauskaa yhdessä laulamisen merkeissä. Ikävä kyllä minulla ei ollut kameraa mukana tällä kertaa, mutta uskon käyvän Norebangissa uudelleenkin, joten lisään kuvia ja kerron enemmän Norebangista tulevaisuudessa.

Viikonloppuna otimme suunnaksi Gyoeng-jun. Kuvat puhukoon puolestaan jälleen kerran. Valitettavasti kamerastani loppui akku lauantai-illasta, joten tässä on vain kuvia launtailta. Kävimme myös sunnuntaina muutamassa paikassa.

Löysin suomalaisten tekemän kirjoitukset eräästä matkamme kohteesta.

Tuleva viikonloppu on taas erittäin pitkä, sillä maanantaina on Korean kansallispäivä, joten vapaata allekirjoittaneella on perjantaista maanantaihin. Skippaan tosin tiistain ja keskiviikonkin, koska varasimme parin suomalaisen kanssa lennot sunnuntaista keskiviikkoon Jejulle. Kerron siitä reissusta ensi kerralla. Morjens!

Joku savolaishäiskä Etelä-Koreassa.

Pikkuhiljaa arkeen

Morjensta taas! Mennyt viikko oli rauhallisin viikko tähän mennessä Koreassa oloni aikana. Toki kaikenlaista jännää tuli koettua.

Tiistai-päivä oli vielä Chuseok-juhlaa, joten meillä ei ollut oppitunteja silloin. Suuntasimme vapaapäivän viettoon isolla vaihto-opiskelijaporukalla paikalliseen huvipuistoon, Everlandiin. Kävin ensimmäiselläkin viikolla Everlandissa, mutta tällöin olin vesipuistossa Caribean Bayssa, nyt olin huvipuiston puolella.

Kuva otettu Everlandin portin luota.

Ravintola Everlandissa, taustalla näkyy maailman jyrkin puuvuoristorata.

Everland on selvästi hakenut vaikutteita Disneylandista. Jopa Everlandin maskotit ovat kaksi hiirtä, aivan kuin Disneyllä Mikki&Minni Hiiri. Myös huvipuiston eri osiot oli jaetultu teemoihin, kuten Disneylandissa. Everlandin yhteydessä  myös eläintarha, jossa en kuitenkaan viihtynyt olla. Häkit ovat todella pieniä ja niissä ei ole juurikaan virikkeitä eläimille, joten päätimme seurueeni kanssa jatkaa eteenpäin melko nopeasti.

Laitteet, joissa ennätimme käydä, olivat melko samanlaisia kuin mitä Suomessakin olen kokenut. Löytyi mm. viikinkilaivaa, Särkänniemen Tornadoa ja Linnanmäen Kieputinta korealaisina versioina, jotka olivat siis hiukan vauhdikkaampia kuin Suomessa. Samanlaiset vaikutukset laitteilla oli kuin suomalaisilla vastineilla, eli lievää pahoinvointia. Hauskaa oli siitä huolimatta.

Yksi laite oli kuitenkin ylitse muiden: T Express, maailman jyrkin puuvuoristorata. Minut yllätti tieto, että T Express on rakennettu vasta vuonna 2006. Luulin, että puuvuoristoratoja ei ole rakennettu enää aikoihin missään päin maailmaa.

Alla on YouTube -video vuoristoradasta. Etenkin ensimmäinen alamäki oli erittäin vaikuttava, sillä tuntui kuin olisin ollut vapaassa pudotuksessa. Jonottamaan jouduimme lähes puolitoista tuntia, mutta oli se sen arvoista.

Muuten viikko menikin aika rauhallisesti. Keskiviikko ja torstai menivät koulun penkillä. Perjantaisinhan minulla ei ole koulua, enkä lähtenyt minnekään reissunkaan viikonloppuna. Perjantai-illasta olimme viettämässä erään kiinalaisen syntymäpäiviä tässä kampuksen lähellä ja launtaina käytiin Soulissa vaihtariporukan kanssa iltaa viettämässä.

Taekwondoa olen käynyt treenamassa yhä tässä koulun klubilla. Klubilla on ihan mukava&rento ilmapiiri, mutta ajattelin käydä muuallakin treenaamassa, sillä opetusta ei sieltä taida saada. Tällä hetkellä tiedossani on kaksi paikka, mutta joudun selvittämään käytännön asioita ennen kuin menen kumpaankaan paikkaan. Tarkoituksena oli olla yhteydessä treenipaikkoihin viikonloppuna, mutta korean tulkkini teki oharit. Yritän olla yhteyksissä treenimestoille heti alkuviikosta.

Tässäpä tärkeimmät kuulumiset. Tai voisin  mainita, että hiukan flunssanalkua meinaa olla tulossa. Syynä flunssalle on varmaan viimeinkin saapuva syksy, sillä päivälämpötilat ovat "enää" +24 luokkaa. Yöllä lämpötilat tippuvat alle 15:n, joten enää ei tarvitse pitää tuulentinta yötä päivää päällä.

Tulevana viikonloppuna lähden taas reissamaan, sillä lähdemme vaihto-opiskelijaporukalla kv-toimiston järjestämälle matkalle Gyeong-juun. Kerron matkastani seuraavassa blogissani. Kuulemisiin!

Maailma todellakin on pieni paikka

Hei taas! Tänään on Etelä-Koreassa Chu-Seok -juhla, jonka voisi kääntää Korean kiitospäivä -juhlaksi. Juhla alkoi sunnuntantaina ja päättyy tiistaina. Minulla on siis 5 päivän loma menossa ja takaisin koulun penkille palaan keskiviikkona. Torstain jälkeen minulla on taas 3 päivän viikonloppu, joten aika rennoissa meiningeissä sujuu tuleva viikko. Sää on alkanut hiukan viilentyä ja tällä viikolla on ollut jopa sateenvarjollekin käyttöä. Vielä kuitenkin pärjää päiväsaikaan t-paidalla ja shortseilla.

Menneellä viikolla aloitin koulun taekwondo-klubilla harjoittelemisen, kuten jo aiemmassa blogi-merkinnässä mainitsin. Koska kyseessä on opiskelijakerho, ei taso ole kovinkaan päätä huimaava. Aloittelijat ovat aloittelijoita myös Koreassa.

Maanantaina ja tiistaina harjoittelimme potkuja läpysköihin ja tyynyihin. Keskiviikkona oli liikesarjaharjoittelua ja torstaina olikin sparria. Jännitys nousi kummasti, kun näin että porukka alkaa laittaa suojia ylleen ja kerrottiin, että nyt ruvetaan ottelemaan. Koska klubin jäsenet eivät puhu kovin sujuvaa englantia, en oikein tiennyt mitä odottaa. Jouduinkin katsomaan hiukan silmät pyöreinä, kun jo aloittelijat hakivat melko kovia pääpotkuja eikä kenellekään ollut hammassuojia. Yhdeltä harrastajalta rupesikin tulemaan suusta verta  kiertopotkun napsahdettua naamaan. Kolmen koon (kylmä, koho, kompressio) ensiapuohjetta ei klubilla tunneta, sillä kun harrastajalle tuli kolhu, niin sitten pyörittiin lattialla ja laitettiin hiukan kylmäsprayta. Kieltämättä meno klubilla on paljon rajumpaa kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Omat sparrit menivät jännityksestä huolimatta hyvin. Sparrasin kaksi matsia mustan vyön omanneita korealaisia vastaan. Ensimmäinen matsi päättyi aikalailla tasan, jälkimmäisen voitin selvästi, näin omasta mielestäni, koska voittajia ei julistettu.

Perjantai-päivän ohjelmassa oli loman kunniaksi lähteä Souliin. Siellä tapasin erään suomalaisen kaverini, joka on harjoittelijana Suomen suurlähetystössä Soulissa. Päätimme lähteä tutustumaan Soulin lukemattomiin nähtävyyksiin, joista kerkesimme nähdä vain pintaraapaisun. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Amiraali Yi Sun-Sinin patsas lähellä Suomen suurlähetystöä Gwanghwamunissa.

Sama patsas toisesta kuvakulmasta

Patsaan vieressä on museo, joka on omistettu amiraalille ja kuningas Sejongille. 

Matkalla kohti N Seoul Toweria.

Näkymää tornista.

Kaukana kotoa, kuva otettu tornista.

Matka jatkui tornista kohti Namsangol Hanok Villagea.

Näkymää Hanok villagesta.

Gyeongbokgung,  palatsi Gwanghwamunissa.

Torni Gyeongbokgungissa.

Chu-Seok juhlan aikaan otettu kuva Hanok Villagen edestä-

Kerrotaan vielä selitys otsikon nimelle. Menimme kaverini kanssa erään suomalaisen syntymäpäiville Sinchoniin. Samassa seurueessa oli myös muutama muukin suomalainen, joita en tuntenut aiemmin. Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että eräs samassa seurueessa ollut tyttö oli valmistunut samaan aikaan Iisalmen Lyseosta kuin allekirjoittanutkin. Tilanne oli kieltämättä hauska, koska emme tunnistaneet aluksi toisiamme, molemmat kun olimme muuttuneet melkolailla viime näkemästä.  Vaan kyllä vanha klisee pitää paikkansa: Maailma on pieni paikka. 

Seuraava blogi-päivitys on taas viikon kuluttua. Kuulemisiin!

Daegun reissu

Simppa ja stadion.

Viikonlopun kohteena oli Daegu, jossa käytiin yleisurheilun MM-kisat. Lähdimme perjantaina kaverin kanssa Suwonista junalla Daeguun, jossa majoituimme ainoaan Daeguun reppureissailijoille suunnattuun majataloon. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja tästä osoituksena he kutsuivat meidät viettämään omistajan erään ystävän syntymäpäivää. Synttäreillä oli hauskaa korealaisiin tutustuessa ja kertoessa suomalaisista ja Suomesta paikallisille.

Lauantai-päivällä menimme seuraamaan miesten 50km kävelyä. Reitti kulki noin 1,5 km päässä majatalostamme. Reitin varrella oli hyvin tilaa seurata kilpailun kulkua, mikä ei ollut itselleni yllätys. Olin kysellyt Suwonissa olleilta korealaisilta aikoivatko he seurata yu-kisoja. Suurin osa ei edes tiennyt, että Daegussa on MM-kisat parhaillaan menossa. Daegussa tosin kisat näkyivät hyvin katukuvassa, sillä banderolleja oli roikkumassa erittäin runsain määrin.

Myyntikojuja riitti eräässä Daegun kaupunginosassa.

Kävely-kisan reissun jälkeen päätimme tutustua Daegun kaupunkiin hiukan tarkemmin. Löysimme vanhanaikaisen torin, jossa kauppiaat kaupittelivat mm. mereneläviä, joiden ympärillä pörräsivät kärpäset. Torista irtosi melkoinen katku, tuntui silmissä asti.

Näkymää stadionin läheltä. Stadion on oikealla.

Illalla sitten pääsimme itse asiaan, eli MM-kisoihin. Stadionin käytössä olleet katsomot olivat kyllä melkolailla täynnä, mutta ylimmät hattuhyllyt oli peitetty lakanoilla. Koko 3 tuntia, jotka seurasimme kisoja, olivat melko intensiivisiä. Pää pyöri kuin pöllöllä, sillä koko ajan yleisö kohahti jostain loistavasta suorituksesta.

Usain Bolt ja muutama kameramies.

Mielestäni lauantai-päivän vakuuttavin suoritus oli naisten 100 metrin aitajuoksun voittajan juoksu. Voittaja jäi vain 0,07 sekunnin päähän maailmanennätyksestä. Usain Boltinkin suoritus oli kyllä vakuuttavaa seurattavaa, mutta Berliiinin ja Pekingin jättipotteihin hän ei kyennyt tällä kertaa.

Sunnuntaina palasimme sitten takaisin Suwoniin ja maanantaina pääsimmekin takaisin koulun penkille. Korea1-kurssi alkoi erittäin perustekemisellä: ensin kirjoitimme korealaisen kirjaimen ja sen jälkeen äänsimme sen. Se onkin ainoa oikea tapa kirjaimia oppia kirjoittamaan ja ääntämään.

Maanantaina pääsin myös ensimmäistä kertaa treenamaan taekwondoa. Treenasin täällä koulun taekwondo-klubilla, joista noin neljäsosalla on mustat vyöt ja muut ovat värivöitä. Värivöistä suurin osa on valkoisia vöitä. Tällä kertaa treenaamassa oli vain lisäkseni 2 mustavöistä, mutta salin reunalla oli seuraamassa muita mustanvyön omaavia. Klubilla on harjoitukset 5 kertaa viikossa, joten näillä on hyvä aloittaa taekwondo-taivalta Koreassa.

Ensi viikonloppuna olisikin 4 päivän vapaa, sillä perjantaisin minulla ei ole tunteja ja maanantai on paikallinen pyhäpäivä. Todennäköisesti lähden tutustumaan Koreaan, mutta suunta on vielä hukassa. Kerron matkakohteestani ja matkastani seuraavassa blogissa. Morjens!

Eräässä kahvilassa tilasin kuuman maitokahvin. Sain kuuman maidon.

Ensimmäisen kouluviikon kuulumisia

Tervehdys taas kuumasta Etelä-Koreasta. Täällä on tällä hetkellä noin +30 astetta lämmintä ja samanlaisia lukemia on luvassa tulevillakin viikoilla. Onneksi päivät menevät hyvin ilmastoiduissa luokissa ja illalla auringon laskettua pystyy kuitenkin vielä kulkemaan t-paidassa ja shortseissa.


Kouluviikkoni alkoi aika kevyesti, sillä suurin osa tunneista oli vain kurssin sisällön läpikäymistä. Torstaina pääsimme jo parissa oppiaineessa aloittamaankin. Marketing managamentin sisältö ei vaikuta erityisen vaikealta, koska osa olen opiskellut hiukan markkinointia teollisuustalos-kurssilla AMK:ssa, mutta saapa nähdä osoittauutuko ensivaikutelma vääräksi. Industrial Organization vaikuttaa haastavammalta kurssilta, sillä kurssilla käytäviä aihealueita en ole aiemmin opiskellut. Emerging technologies and learning -kurssi on tietokonetyöskentelyä ja aiheet vaikuttavat mielenkiintoisilta. Aiheena on mm. kuinka tehdä e-portfolio.

Korean kurssin kanssa oli hiukan ongelmia. Hain Korea1-kurssia, mutta minut oli jostain syystä sijoitettu Korea2-kurssille, joka on siis tarkoitettu edistyneemmille korean opiskelijoille. Kävin katsomassa Korea2-kurssia hetken ja totesin muutaman muun samassa tilanteessa olevan opiskelijan kanssa, että tämä on aivan liian vaikeaa, etenkin kun opettaja puhui vain koreaa. Kävin kysymässä kv-koordinaattorilta, että voinko mennä johonkin korea1-ryhmään ja hän sanoi minulle paikan, jonne voisin mennä torstaina. Menin sitten torstaina oikeaan paikkaan ja siellä muutama tuttu sanoi, että täälläkin opiskellaan korea2-kurssia. Kävin sitten vielä varmistamassa nopeasti asian ennen oppituntia kv-toimistolta ja sain ohjeen mennä samaan paikkaan. Lopulta opettaja kertoi erittäin heikolla englannilla tunnin aluksi, että Korea2 -kurssi muuttuu Korea1-kurssiksi. Olin siis oikeassa paikassa lopulta - melkoisen sähellyksen jälkeen.

Ensimmäisellä viikolla on ollut paljon erilaisia asioita hoidettavana. Maanantaina kävin viemässä kv-toimistoon todistuksen, että minussa ei ole tuberkuloosia. Todistus vaaditaan asuntolassa-asumista varten. Sain todistuksen Suomessa ollessani, mutta ne joilla ei ollut todistusta kotimaastaan, joutuivat käymään testeissä täällä. Samalla kun vein todistuksen, vein myös matkavakuutus-todistukset, Koreassa kun on pakollista omistaa sairausvakuutus. Tällä viikolla laitoin myös alien registaration card- hakemuksen vireille paikallisessa maahanmuuttovirastossa ja hankin korealaisen kännykkäliittymän, puhelimen ja pankkitilin.


Viime blogissani mainitsin käyneeni eräällä taekwondo-salilla Suwonissa. Salin omistaja on erittäin arvostettu taekwondo-mestari Kang Shin Chul. Hän toimii nykyään Iranin poomse-maajoukkueen valmentajana ja sitä ennen ottelumaajoukkueen päävalmentajana. Hänen valmennettavana on ollut mm. Hadi Saei, kaksinkertainen olympiavoittaja. Oli erittäin hienoa päästä vierailemaan hänen salillaan, vaikkakin treeniä en päässytkään tekemään. 

 

Videopätkää mestari Kangin salin treenistä.

Kangin salin taekwodo-galleriasta pari kuvaa.

Jotain mestari Kangin arvostuksesta maailmalla kertoo vasemmalla olevat kuvat. Salin alakertaan, jossa aiemmin toimi ymmärtääkseni kahvila, on rakennettu taekwondo-galleria Kangin oppilaiden toimesta. Gallerian rakentaminen tapahtui salassa Kangilta, joten aina kun Kang oli ollut jollain ulkomaanmatkalla, olivat hänen oppilaansa rakentaneet galleriaa. Galleria on täynnä kaikenlaisia tavaroita, todistuksia, palkintoja yms. Kangin taekwondo-uran varrelta. Palkintoja löytyi myös iso liuta salin toimistosta.

Oman taekwondo-treenini aloitan ensi viikolla, sillä silloin alkaa kouluni taekwondo-kerhon harjoitukset. Kävin ilmoittautumassa kerhoon opiskelijakerho- esittelytilaisuudessa ja juttelin jonkin aikaa korealaisten kanssa. Kun kerroin, että olen harrastanut 8 vuotta taekwondoa ja omaan 2.danin mustan vyön, niin eräs 2.danin tyttö sanoi minulle: "Perhaps you can teach us." Ei sen ihan näin pitänyt mennä, että tulen ohjaamaan taekwondoa Koreaan..





Viikonlopun suunnitelmissa on lähteä katsomaan Daeguun yleisurheilun MM-kisoja, vaikka miesten keihäsfinaalissakin nähdäänkin vain yksi suomalainen. Kerron reissustani seuraavassa blogissani. Kuulemisiin!

Patsas Kangin salilta.