Voin vilpittömästi suositella kaikille vaihto-opiskelua. Kaikkien saamieni hienojen kokemusten ja tapaamieni ihmisten lisäksi olen mielestäni kehittynyt ihmisenä itsevarmemmaksi, sosiaalisemmaksi ja ennakkoluulottamammaksi. Iso kiitos ystävilleni&tuttavilleni ympäri maailmaa, jotka ovat olleet mukana kulkemassa vaihto-opiskelun taivalta.
Opiskelut menivät arvosanojen puolesta jopa paremmin kuin viime lukukautena. Tässä arvosanani:
- Korean2: A+ ( Tästä olen erityisen tyytyväinen, sillä käytin paljon aikaa korean kielen opiskeluun)
- Organizational Behavior: A+ ( Tästä iso kiitos opettajalle, joka oli erityisen kannustava)
- New Product Design: A0 ( En tiedä millä kriteereillä opettaja antoi arvosanat, mutta en valita)
- International Business: B+ ( Arvosana muodostui kahdesta monivalintakysymyskokeesta, joten arpaonni osui kohtalaisen hyvin kohdille. Sain paremman arvosanan kuin monet, jotka opiskelevat businessta.)
- Consumer Behavior: C+ ( Ilmeisesti tyrin kokeessa. Tähän arvosanaan en ole ollenkaan tyytyväinen, sillä tein huomattavasti enemmän töitä tähän kurssiin kuin esim. New product Designiin.)
Näistä kertyy 30 opintopistettä tutkintooni, mikäli JAMK hyväksyy ne. Edelliseltä lukukaudelta JAMK hyväksyi kaikki opintoni, joten en näe mikseivät he hyväksyisi näitäkin.
Lähdönhaikeus
Viimeinen kuukauteni oli erittäin tunnerikas. Tein asioita, joita voin muistella vuosienkin päästä lämmöllä. Kävin tekemässä muun muuassa benji-hypyn ensimmäistä kertaa elämässäni, vierailemassa korealaisessa kodissa ja huvipuistossa, syömässä monissa hienoissa ravintoiloissa jne. Ennen kaikkea pyrin pitämään hauskaa ja nauttimaan viimeisistä hetkistäni Etelä-Koreassa vaihto-oppilaana. Vaikka hauskaa oli ehkä jopa liikaakin, oli mielessäni myös jatkuvasti ajatus, että pian tämä kaikki päättyisi. Kaikki tutut ihmiset, joista todella moni oli läsnä jo edellisenä lukukautena, palaisivat takaisin kotimaihinsa viettämään arkeaan ja korealaiset jäisivät tietenkin tänne. Oli vaikeaa sulatella tätä ajatusta ja sanoa jäähyväisiä niin monelle tärkeiksi muodostuneille ihmisille ja paikoille. Lisäksi tein taas ehkä virheen, että otin lentoni joitain päiviä myöhemmin, kuin suuri osa muista vaihto-opiskelijoista. Toisaalta sain viettää vielä vähän aikaa eräiden tärkeiden ihmisten kanssa.
Nyt kun paluustani on kulunut pian kaksi kuukautta, on paluuahdistuksen tunne jo ohi. Kesäaikaan Suomeen palaminen tuntui huomattavasti mukavammalta kuin tulla viettämään kaksi kuukautta kylmimpään aikaan. Myös töiden pikainen alkaminen sai ajatukset takaisin nykyhetkeen.
Olen päättänyt jo nyt, että palaan Etelä-Koreaan pian. Se tapahtuu viimeistään ensi vuonna, joko lomamatkan muodossa tai jossain muussa muodossa. Nyt on kuitenkin aika käydä omat opintoni loppuun, hankkia rahaa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lopuksi vielä joitain kohokohtia viimeiseltä lukukaudelta kuvien muodossa:
| Tokion reissulta, Ueno Parkista kirsikkapuiden kukinnan aikaan. |
| Opiskelijafestivaalit. Hyvää ruokaa, hyviä esiintyjiä, loistava tunnelma.. mitä muuta tarvitaankaan? |
| "Mihinkä sitä taas tulikaan lähdettyä?" -viimeiset sekunnit ennen benji-hyppyä |
Kiitos lukijoilleni, joita on ollut hämmästyttävän paljon. Blogini saattaa vielä elää, viimeistään siinä vaiheessa kun palaan takaisin Etelä-Koreaan. Jos haluatte minun kertovan jostain teitä kiinnostavasta jutusta Etelä-Koreaan liittyen tarkemmin, niin laittakaa viestiä. Kuulemiin!


