Maailma todellakin on pieni paikka

Hei taas! Tänään on Etelä-Koreassa Chu-Seok -juhla, jonka voisi kääntää Korean kiitospäivä -juhlaksi. Juhla alkoi sunnuntantaina ja päättyy tiistaina. Minulla on siis 5 päivän loma menossa ja takaisin koulun penkille palaan keskiviikkona. Torstain jälkeen minulla on taas 3 päivän viikonloppu, joten aika rennoissa meiningeissä sujuu tuleva viikko. Sää on alkanut hiukan viilentyä ja tällä viikolla on ollut jopa sateenvarjollekin käyttöä. Vielä kuitenkin pärjää päiväsaikaan t-paidalla ja shortseilla.

Menneellä viikolla aloitin koulun taekwondo-klubilla harjoittelemisen, kuten jo aiemmassa blogi-merkinnässä mainitsin. Koska kyseessä on opiskelijakerho, ei taso ole kovinkaan päätä huimaava. Aloittelijat ovat aloittelijoita myös Koreassa.

Maanantaina ja tiistaina harjoittelimme potkuja läpysköihin ja tyynyihin. Keskiviikkona oli liikesarjaharjoittelua ja torstaina olikin sparria. Jännitys nousi kummasti, kun näin että porukka alkaa laittaa suojia ylleen ja kerrottiin, että nyt ruvetaan ottelemaan. Koska klubin jäsenet eivät puhu kovin sujuvaa englantia, en oikein tiennyt mitä odottaa. Jouduinkin katsomaan hiukan silmät pyöreinä, kun jo aloittelijat hakivat melko kovia pääpotkuja eikä kenellekään ollut hammassuojia. Yhdeltä harrastajalta rupesikin tulemaan suusta verta  kiertopotkun napsahdettua naamaan. Kolmen koon (kylmä, koho, kompressio) ensiapuohjetta ei klubilla tunneta, sillä kun harrastajalle tuli kolhu, niin sitten pyörittiin lattialla ja laitettiin hiukan kylmäsprayta. Kieltämättä meno klubilla on paljon rajumpaa kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Omat sparrit menivät jännityksestä huolimatta hyvin. Sparrasin kaksi matsia mustan vyön omanneita korealaisia vastaan. Ensimmäinen matsi päättyi aikalailla tasan, jälkimmäisen voitin selvästi, näin omasta mielestäni, koska voittajia ei julistettu.

Perjantai-päivän ohjelmassa oli loman kunniaksi lähteä Souliin. Siellä tapasin erään suomalaisen kaverini, joka on harjoittelijana Suomen suurlähetystössä Soulissa. Päätimme lähteä tutustumaan Soulin lukemattomiin nähtävyyksiin, joista kerkesimme nähdä vain pintaraapaisun. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Amiraali Yi Sun-Sinin patsas lähellä Suomen suurlähetystöä Gwanghwamunissa.

Sama patsas toisesta kuvakulmasta

Patsaan vieressä on museo, joka on omistettu amiraalille ja kuningas Sejongille. 

Matkalla kohti N Seoul Toweria.

Näkymää tornista.

Kaukana kotoa, kuva otettu tornista.

Matka jatkui tornista kohti Namsangol Hanok Villagea.

Näkymää Hanok villagesta.

Gyeongbokgung,  palatsi Gwanghwamunissa.

Torni Gyeongbokgungissa.

Chu-Seok juhlan aikaan otettu kuva Hanok Villagen edestä-

Kerrotaan vielä selitys otsikon nimelle. Menimme kaverini kanssa erään suomalaisen syntymäpäiville Sinchoniin. Samassa seurueessa oli myös muutama muukin suomalainen, joita en tuntenut aiemmin. Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että eräs samassa seurueessa ollut tyttö oli valmistunut samaan aikaan Iisalmen Lyseosta kuin allekirjoittanutkin. Tilanne oli kieltämättä hauska, koska emme tunnistaneet aluksi toisiamme, molemmat kun olimme muuttuneet melkolailla viime näkemästä.  Vaan kyllä vanha klisee pitää paikkansa: Maailma on pieni paikka. 

Seuraava blogi-päivitys on taas viikon kuluttua. Kuulemisiin!