Ruokateema

Tällä kertaa keskityn blogissani kokemuksiini korealaisista ruoista. Esittelen muutaman suositun ruokalajin, joita syön erittäin usein.

Kaikista korealaisin ruoka on Kimchi. Kimchi on kiinankaalista fermantoimalla valmistettu ruoka, jonka maistamista et voi Koreassa ollessa välttää.  Kimchi on useimmiten tulisen makuinen, koska kimchin maustamiseen käytetään mm. valkosipulia ja chilejä, joiden johdosta kimchin väri on punainen. Useimmiten kimchi toimii sivuruokana, mutta on myös ruokia, joiden pääaines on kimchi. Eräs näistä kimchikeitto (kimchi jjiggea), jonka syöminen saa kyllä nokan vuotamaan tulisuutensa takia. Alkuun olin aika nirso kimchin suhteen, sillä mahani ei ollut tottunut näin tuliseen ruokaan. Nyt kuitenkin pidän jo erittäin paljon kimchistä. Tosin opiskelijaravintoloiden kimchit jäävät syömättä usein, sillä oikeista ravintoiloista vaan saa niin paljon parempaa kimchiä.

Finnairkin tarjoili kimchiä lennollani tänne. Oli kuitenkin huvittava katsella eräitä korealaisia, sillä he eivät suostuneet koskemaankaan lennolla tarjoittuun kimchiin..

Kimchi. Kun olet valokuvattana Koreassa, sano Kimchi.  

Yleensä aloitan aamuni syömällä Kimbabia. Kimbab on merilevään kääritty, riisiä, vihanneksia ja lihaa sisältävä rulla, joka on valmiiksi viipaloitu. Kimbab muistuttaa hyvin paljon sushia, mutta täällä ei kannata kimbabia sanoa missään tapauksessa Kimbabia sushiksi Japanin ja Korean välisen katkeran historian takia. Ostan usein aamupalaksi yhden tai kaksi kimbabia alakerran ruokakaupasta ja lisäksi jotain juomista. Tälle aamupalalle tulee hintaa noin 2 €. Kimbab on käärittynä alumiinifolioon eikä kimbab ole järin suurikokoinen, joten se on helppo ottaa mukaan evääksikin.

Kimbab-rulla

Bibimpap on hyvin opiskelijatyylinen ateria: paljon kaikkea sekaisin. Todennäköisesti bibimpap on saanutkin alkunsa, kun kaikenlaiset ylijääneet ruoat on laitettu sekaisin. Useimmissa on bibimbabeissa, joita olen syönyt, on riisiä, salaattia, erinlaisia vihanneksia, paistettu kananmuna, lihaa ja chili-kastiketta. Bibimbabin saa sekä kylmänä että kuumana versiona. Kuuma bibimpap tarjolla valurautaisessa padassa ja on tärkeää sekoittaa hyvin bibimpap ennen syömistä, sillä muuten riisi palaa pohjaan. Syön bibimpapin erittäin  useasti lounaaksi opiskelijaravintolassa hintaan 2800 wonia ( hiukan alle 2 e).

Kuuma bibimpap

Suosikkiruokani on täällä ollut "Korean BBQ" (Gogi gui). Korean BBQ:lla tarkoitetaan eräänlaista pöytägrilliä, jossa ruokailemaan tullut seurue yhdessä kypsentää ruokansa, toki ravintolan henkilökunnan avustamana&valvomana. Tyypillisesti olen syönyt korean barbecuella "Galpia", jolla tarkoitetaan  naudan kylkipaloja. Myös sikaa ja kanaa on tarjolla Korean barbecuella.

Gogi guin yhteydessä tarjoillaan myös erittäin paljon erilaisia sivuruokia, kuten kimchiä, valkosipulinkynsiä, chili-tahnaa, maustekastikkeita lihoja varten,tofua ja salaattia.Kaikkia sivuruokia saa tilata lisää ilmaiseksi niiden loppuessa. Tavallisesti barbecuen yhteydessä tulee myös salaatinlehtiä, joiden tarkoitus on olla kuin tortilla: nostat salaatinlehden päälle lihaa, kimchiä yms., rullaat lehden ja nautit.

Joitain sivuruokia.

BBQ:ta syön muutaman kerran viikossa, sillä se on kallimpaa kuin muut korealaiset ateriat. Tosin kun mukanasi on paljon syöjiä, tulee syöminen yllättävänkin halvaksi. Söimme parin kaverini kanssa eilen yhteensä 700 g lihaa, sekä nautaa ja sikaa, ja kullekin meistä tuli maksettavaksi alle 10 000 wonia, eli alle 8 €.

Tässä pintaraapaisu korealaisista ruoaista. Kerron seuraavassa blogissani korealaisista juomista. Kuulemisiin!

Antaa kuvien puhua

Tervehdys. Tällä kertaa lisäilen satunnaisia kuvia erilaisilta reissuiltani.

Kyllä vain, Kotipizza löytyy myös Soulista. Tämä Kotipizza sijaitsee  Janghanpyeongissa (exit 5) metroaseman vieressä.

Ja eikun syömään suomalaisista raaka-aineista tehtyä pizza Etelä-Koreassa.

Matkalla Incheoniin lokakuisena launtaina. Päätepysäkillä jäi pois 2 suomalaista ja yksi korealainen.  

Näkymää Incheonista. Incheon on vielä kovasti keskeneräisen oloinen kaupunki länteen Soulista. Tulevaisuudessa erittäin merkittävä business-kaupunki.

Hyundain tehtaalla vierailu Ansanissa. 

Valitettavasti ei saatu ottaa kuvia tuotantolaitoksen sisältä.

Suomalais-vietnamilais-ranskalais-hollantilaisporukalla vaeltamassa Seoraksanissa.

Näkymää Seoraksanin kanssallispuistosta

Seoraksanin kansallispuistossa oli todella paljon vesiputouksia

Täältä lähdettiin liikkeelle Seoraksanissa.

Soulissa oli lyhtyfestivaalit lähellä Gwanghwamunia. 

Feeniks-lintu, joka välillä syöksi tulta.

Pisan kalteva torni lyhtyfestivaaleilta.

DMZ-reissulta. Kerron myöhemmin lisää reisustani. Kuulemisiin!

Onneksi on vielä aikaa

Tervehdys! Ensiksikin pahoittelut blogin päivittämisen unohtamisesta, olen ollut vieläkin kiireisempi kuin aiemmin.

Kerrotaan ensimmäisenä positiiviset uutiset: sain vahvistuksen, että voin olla toisenkin lukukauden täällä. Tämä on erittäin hieno juttu, sillä tuntuu että jos olisin vain yhden lukukauden, jäisi niin paljon asioita kokematta.

Aloitetaan tuoreimmista tapahtumista. Olin viime viikonloppuna taekwondo-kilpailuissa Soulissa. Kisat olivat Korean yliopistojen taekwondo-klubien mestaruuskisat. Kisat eivät olleet mitkään Korean kovatasoisimmat, mutta siitä huolimatta sarjojen voittajien taso oli huimaa.

Allekirjoittanutkin päätyi osallistumaan näihin kisoihin. Aluksi ajattelin osallistua ainoastaan poomseen, mutta klubimme päävalmentaja halusi minun osallistuvan myös otteluun, joten sitten mentiin sinnekin.

Otteluni ei mennyt ollenkaan nappiin, sillä toisessa erässä loukkasin polveni. Olin suorittamassa tuplapotkuja ja tunsin oikeassa polvessani naksahduksen ja kovan kivun. Yritin jatkaa kylmäsprayn voimalla, mutta polveni naksahti uudelleen ja päätin jättää ottelun kesken. Pääsin myös testaamaan korealaisen ambulanssin kyytiä, sillä minut vietiin röntgeniin kuvattavaksi. Onneksi polvesta ei löytynyt mitään pahempaa ja nyt muutama päivä kisan jälkeen polvi on taas normaalissa kunnossa. Ambulanssin kyydissä maatessani iski ensimmäistä kertaa todellinen koti-ikävä..Otteluni oli keskeytyshetkellä 1-4 korealaisen vastustajani hyväksi. Hän selviytyi puolivälieriin asti.

Ajou Universityn joukkue. Kisoista tuli yksi kulta- ja pronssimitali.

Syömässä "Korean barbecueta" launtain kisan jälkeen.

Sairaalasta palasin takaisin kisapaikalle kannustamaan joukkuetovereitani ja seuraamaan jännittäviä otteluita. Launtai-otteluiden jälkeen menimme syömään ja pieni porukka meni myös laulamaan karaokea Norebangiin.

Kisat jatkuivat sunnuntaina poomsella ja puolivälierillä. Polveni tuntui sen verran kipeältä, että päätin jättää poomseilut välistä. Harmitti kyllä aika paljon, sillä olimme harjoitelleet ryhmäpoomsea aika paljon parin korealaisen kaverini kanssa. Kisat huipentuivat finaaleihin, joissa nähtiin myös suomalaisväriä. Eräs suomalainen tyttö voitti sarjansa.

Kisoista jäi hiukan riistiriitaiset tuntemukset. Oli hienoa päästä kokemaan taekwondo-kilpailu Koreassa ja nauttia joukkuehengestä. Myös yleisökin eläytyi voimakkaasti kisatapahtumiin. Toisaalta, loukkaantumiseni ja sen asian huomaaminen, kuinka uskomattoman kova taso taekwondossa täällä on, jättivät hiukan happaman maun. Nämä eivät siis olleet Korean kovimmat kisat, sillä kukaan osallistuja ei ymmärtääkseni ollut rekisteröity "Pro"-listalle.

Jatketaan blogia päinvastaisessa aikajärjestyksessä. Torstai oli eräs parhaimmista päivistä täällä ollessani, sillä silloin järjestettiin International Day. Päivän tarkoituksena on esitellä erilaisia kulttuureja korealaisille. Jokaisessa kojussa oli myös jotain ruokatarjoilua, joista jouduin kieltätymään painonpudotus-kuurin takia. Minulla oli perjantaina punnitus kisoja varten.

Suomen kojussa tarjottiin lettuja, karpalo-vodkaa ja salmiakkia.

Järjestelyt käynnissä

Suomella oli Joulupukki ja suomalainen perusopiskelija. 

Internationalissa Dayssa kävi myös väkeä mestari Kangin salilta.

Tämä tapahtuma oli erittäin hieno tapahtuma. Illan kruunasi joidenkin maiden järjestemät näytökset. Suomi järjesti eukonkanto-kisan. Valitettavasti (taas) loppui kamerastani akku, joten kuvia ei ole nyt enempää näyttää.

Toissaviikko meni erittäin taekwondo-painoitteisesti, sillä viidessä päivässä kertyi kahdeksan lajiharjoitusta. Perjantaina olin erittäin väsynyt, mutta onneksi kyseisenä viikonloppuna oli syntymäpäiväni.

Tässä tärkeimmät kuulumiset. Yritän tihentää blogini julkaisutahtia, sillä nyt ajattelin järjestää hiukan enemmän vapaa-aikaa itselleni. Tämän viikon pidän vapaana taekwondosta polveni takia ja lisäksi suunnitelmissa on lähteä torstaina vaeltamaan erääseen kansallispuistoon. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä käymään DMZ:llä. Palataan asiaan!

Taekwondo-näytöksessä Koreassa

Ohoh, aika on mennyt nopeasti. Unohdin julkaista edellisen viikon blogini, joten tässä se on:

Tämä viikko oli taas taekwondo-viikko. Kävin 7 kertaa treenaamassa mestari Kangin salilla ja lauantai meni taekwondo-näytöksessä.

Minut pyydettiin torstai-iltana osallistumaan näytökseen tekemään murskauksen. Pyyntö tapahtui siinä vaiheessa, kun olin jo ottamassa pukuani pois. Noh, siinä sitten torstai-iltana yritettiin harjoitella tiukan koulupäivän ja kahden tunnin treenin jälkeen. Koska olin jo todella väsynyt, ei murskausharjoittelu aivan mennyt putkeen. Murskauslaudan pitäjien sormet olivat kovilla..

Perjantaina harjoittelin kahdessa taekwondo-harjoituksessa sivupotku-murskaustani muiden harjoitellessa näytöstä varten. Näytös toteutetettiin juhlistamaan Kangin salin vuosipäivää ja salin harjoittelijat olivat harjoitelleet näytöstä varten kolme kuukautta.

Lauantaina mentiin suomalaisen kaverini kanssa, joka myöskin aloitti harjoittelemisen Kangin salilla, noin kello kahden aikaan näytöspaikalle. Paikalla oli kova kuhina, sillä korealaiset tekivät vielä viime hetken harjoittelujaan esiintymislavalla. Itselläni oli niin minimaalinen osuus, että sitä ei enää juurikaan tarvinnut harjoitella, joten päivä meni backstage-meininkiin tutustuessa ja seuratessa pääesintyjien valmistautumista.

Näytös alkoi 16.45, noin vartin myöhässä suunnittellusta. Yleisöä ei ollut kovinkaan paljoa paikalla. Siitä huolimatta näytös oli huikea. Se oli kuitenkin erilainen kuin aiemmin näkemäni näytökset, jotka sisälsivät pääasiassa volttipotkuja . Toki tässäkin näytöksessä niitä nähtiin, mutta ne olivat erittäin pieni osa kokonaisuutta. Pääasiassa näytöksessä tehtiin näyttäviä liikesarjoja ja potkittiin murskauslautoja. Näytöksessä oli myös kliseinen juoni hyvän ja pahan taistelusta. Lopulta pääsin itsekin suorittamaan osuuteni. Sivupotku-murskaus onnistui tällä kertaa.

Show kesti noin puolisentoista tuntia. Sen jälkeen laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin takaisin salille. Oli hauska osallistua näytökseen ja erityisen mielenkiintoista oli tarkkailla miten esiintyjät valmistautuivat näytökseen. Kuvia ei ole nyt lisätä näytöksestä, mutta uskon näytöksen päätyvän Youtubeen. Linkitän näytöksen myöhemmin.

Ensi viikolla alkaa täällä koeviikko, tosin monella oli jo perjantaina kokeita. Koeviikko on korealaisille erittäin iso asia. Kirjaston lukusalit ovat aivan täynnä ja yliopiston taekwondo-klubinkin harjoituksen ovat peruttu kahden viikon ajalta koeviikko valmistautumista varten.

Taidankin kuitenkin tästä lähteä kirjastolle katsomaan, löytyisikö sieltä vapaita paikkoja omia opiskelujani varten. Morjens!

Treeniä&trekkailua

Taas yksi tapahtumarikas viikko takana. Mennäänpä suoraan asiaan.

Treeniä yliopiston Tkd-klubilla

Viime viikko oli paras viikkoni treenin suhteen. Sain toteutettua 7 lajiharjoitusta, kuten olinkin suunnittellut. Keskiviikon ensimmäisen harjoituksen jälkeen olin todella väsynyt, mutta torstain iltatreeneissä olin virtaa täynnä, samoin kuin perjantain molemmissa harjoituksissa. Viikonloppuna oli kuitenkin aikaa levätä tiukahkosta treenirupeamasta.

Lajisuoristusta edeltävää venyttelyä yliopiston tkd-klubilla.

Lauantaina kävin päiväreissulla Soulissa. Soul on erittäin lähellä Suwonia, noin tunnin bussimatkan päästä, joten päiväreissujen tekeminen on melko vaivatonta. Kävin tutustumassa nopeasti Soulin olympiastadioniin ulkopuolelta ja Myeong-dongissa, Soulin eräällä vilkkaimmalla ostoskadulla. 

Soulin Olympiastadion. 

Sunnuntaina otimme muutaman muun suomalaisen kanssa suunnaksi Jejun. Jeju (lausutaan tse-tsu) on saari Etelä-Korean alapuolella, joka on erittäin kuuluisa ainutlaatuisesta luonnostaan ja maisemistaan. Lentomatka kesti reippaan tunnin Soulin Gimpon lentokentältä Jejulle.

Sunnuntai-ilta meni Jejun kaupunkiin tutustuessa. Jeju tuntui kaupunkina hiukan kotoisemmalta kuin Suwon, sillä Jeju on puolet Suwonia pienempi. Silti Jejussa riittää asukkaita reilut 500 tuhatta. Majoituksen saimme järjestettyä paikallisesta trekkaajille suunnatusta majatalosta, vaikka nettivaraustilanne näyttikin olevan täynnä.

Jejun keskustaa

Jejun satama-aluetta

Kävelessämme Jejun satama-alueella, löysimme orkesterin  soittamassa ilmaiskonserttia. 

Maanantai oli korealainen juhlapäivä, "Korean national foundation day". Tämän päivän vietimme Seongsanin kaupungissa, jossa sijaitsee Ilchulbong. Ilchulbongia kutsutaan myös "Sunrise Peak" -nimellä, koska se sijaitsee idässä ja sieltä näkee pilvettömänä aamuna auringonnousun. Eräässä toisessa seurueessa olleet vaihto-opiskelijat olivat menneet varhain aamulla katsomaan auringonnousua.

Sunrise Peak

Emme olleet ainoita Sunrise Peakia katsomaan lähteneitä.

Kävimme huipulla katsomassa hienoja maisemia ja sitten päätimme jatkaa matkaamme. Tarkoituksenamme oli myös mennä U-Dolle, kuuluisalle pienelle saarelle vielä samana päivänä, mutta aikataulumme petti. Seongsanista on matkaa U-Dolle oni 20 minuutin lauttamatkan verran, mutta olimme niin myöhään liikkellä, että olisimme kerenneet olla vain 1,5 tuntia U-Dolla ennen paluuta Seongsaniin. Toisaalta kello oli kuitenkin vielä sen verran vähän Sunrise Peakin näkemiseen jälkeen, joten päätimme lähteä katsomaan tunnettua luolaa, jonka nimi on Manjang.


Tiistaina otimme suunnaksi Hallasanin kansallispuiston. Hallasan on myös tulivuori ja Etelä-Korean korkein kohta. Sillä reissulla menikin sitten koko päivä, sillä lähdimme vaeltamaan vuorea kohti klo 10.00 ja palasimme takaisin klo 17.00. Alla on kuvia matkan varrelta.

Polku ei ollut aivan helppo kulkea paikoittain. 

Tulivuoren huipulta. 

Myös takaisintullessa maisemat olivat huikeita.

Maalissa.

 U-Do oli viimeisen päivän ohjelma. Menimme saarelle lautalla ja viivyimme saarella muutaman tunnin. Vuokrasimme golf-auton, jolla matkanteko onnistui mukavan leppoisasti. Palasimme hyvissä ajoin takaisin Jejun kaupunkiin ja edelleen lentokentälle. Matka oli varsin hieno kokemus, sillä luonto oli täysin erilaista aiempaan kokemaani.

Torstai-päivä oli luentoja ja koulua täynnä. Perjantaina kävimme tutustumassa Hyundain tehtaaseen Asanissa ja paikalliseen kylään. Kerron siitä reissusta lisää seuraavassa blogissani. Kuulemiin!

Asian ytimeen

Taas on viikko vierähtänyt uskomattoman nopeasti. Olen nyt ollut täällä kuukauden ja vielä olisi kolme kuukautta jäljellä tätä lukukautta. Olen jo tässä pikkuhiljaa alkanut miettiä, että onkohan sittenkin yksi lukukausi liian lyhyt aika olla täällä..

Tänään meillä oli ensimmäiset kokeet. Marketing Managamentissa meidän täytyi vastata 10:neen True or False -kysymykseen ja 25:teen monivalintakysymykseen. Koe vaikutti aika helpohkolta, toisaalta kokeen tuloksella onkin aika pieni merkitys kurssiarvosanaan.

Mutta ei sen enempää koulujutuista. Viime viikko oli treenin suhteen paras viikkoni täällä. Maanantain treenit tosin jätin välistä kurkkukivun takia ja tiistaina piti osallistua infotilaisuuteen Gyoeng-ju -matkan tiimoilta. Keskiviikkona kävin yliopiston tkd-klubilla treenaamassa ja torstaina pääsinkin sitten maailmanluokan oppiin. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa harjoittelemassa mestari Kangin salilla, josta olen aiemmin kertonutkin blogissani.

Menin salille puoli tuntia ennen treenien alkua, sillä minun täytyi selvitellä käytännön asioita hiukan. Sain kuulla, että salilla on harjoitukset 2 kertaa päivässä, aamuin ja illoin. Yritänkin kulkea salilla 5 kertaa viikossa, maanantaisin,tiistaisin ja torstaisin iltaharjoituksissa sekä keskiviikkoisin&perjantaisin aamuharjoituksissa. Harjoittelu on Suomen mittakaavassa erittäin kallista, sillä kuukauden hinnaksi tulee 150 000 wonia, joka on noin 100 €. Toisaalta harjoitukset kestävät kaksi tuntia ja keskiviikkoisin&perjantaisin saan lähes yksityisopetusta, joten hinta on mielestäni siedettävä. Tunnin harjoittelulle tulee täten hintaa n. 2,5 €.

Torstain treenit olivatkin ikimuistoiset. En muista pitkään aikaan olleeni sellaisissa harjoituksissa, joissa olisin saanut haukkoa henkeä muiden uskomattomien suorituksien takia. Lähes kaikki salin oppilaat pystyvät potkaisemaan sivupotkun pään korkeuteen ongelmitta. Itsekin pyrin näyttämään parasta osaamistani, mutta alkulämmittelypotkujen jälkeen minut ohjattiin salin reunaan, jossa eräs Kangin oppilas neuvoi minua erilaisten dynaamisten potkujen tekemisessä. Osa niistä oli minulle oli aivan uusia, toisissa taas suoritustapa poikkesi aiemmin oppimastani. Kun dynaamiset liikkeet saatiin tehtyä, olikin loppuaika sitten tavallista venyttelyä.  Samalla kuitenkin seurasin korealaisten harjoittelua tulevaa näytöstä varten.

Kävin myös perjantai-aamuna Kangin salilla treenamassa. Tällä kertaa siellä oli vain lisäkseni kaksi treenaajaa ja valmentaja. Siinäpä sitten treenattiin poomsea ja peruspotkuja n. 27-vuotiaan korealaisen komennuksessa 38-vuotiaan pastorin ja 52-vuotiaan Samsungin insinöörin kanssa. Samana päivänä kävin myös yliopiston taekwondo-klubilla treenaamassa. Treenien jälkeen menimme syömään ja sieltä eteenpäin Norebangiin.

Norebang on eräänlainen karaoke-huone, jonne korealaiset kokoontuvat pitämään hauskaa yhdessä laulamisen merkeissä. Ikävä kyllä minulla ei ollut kameraa mukana tällä kertaa, mutta uskon käyvän Norebangissa uudelleenkin, joten lisään kuvia ja kerron enemmän Norebangista tulevaisuudessa.

Viikonloppuna otimme suunnaksi Gyoeng-jun. Kuvat puhukoon puolestaan jälleen kerran. Valitettavasti kamerastani loppui akku lauantai-illasta, joten tässä on vain kuvia launtailta. Kävimme myös sunnuntaina muutamassa paikassa.

Löysin suomalaisten tekemän kirjoitukset eräästä matkamme kohteesta.

Tuleva viikonloppu on taas erittäin pitkä, sillä maanantaina on Korean kansallispäivä, joten vapaata allekirjoittaneella on perjantaista maanantaihin. Skippaan tosin tiistain ja keskiviikonkin, koska varasimme parin suomalaisen kanssa lennot sunnuntaista keskiviikkoon Jejulle. Kerron siitä reissusta ensi kerralla. Morjens!

Joku savolaishäiskä Etelä-Koreassa.

Pikkuhiljaa arkeen

Morjensta taas! Mennyt viikko oli rauhallisin viikko tähän mennessä Koreassa oloni aikana. Toki kaikenlaista jännää tuli koettua.

Tiistai-päivä oli vielä Chuseok-juhlaa, joten meillä ei ollut oppitunteja silloin. Suuntasimme vapaapäivän viettoon isolla vaihto-opiskelijaporukalla paikalliseen huvipuistoon, Everlandiin. Kävin ensimmäiselläkin viikolla Everlandissa, mutta tällöin olin vesipuistossa Caribean Bayssa, nyt olin huvipuiston puolella.

Kuva otettu Everlandin portin luota.

Ravintola Everlandissa, taustalla näkyy maailman jyrkin puuvuoristorata.

Everland on selvästi hakenut vaikutteita Disneylandista. Jopa Everlandin maskotit ovat kaksi hiirtä, aivan kuin Disneyllä Mikki&Minni Hiiri. Myös huvipuiston eri osiot oli jaetultu teemoihin, kuten Disneylandissa. Everlandin yhteydessä  myös eläintarha, jossa en kuitenkaan viihtynyt olla. Häkit ovat todella pieniä ja niissä ei ole juurikaan virikkeitä eläimille, joten päätimme seurueeni kanssa jatkaa eteenpäin melko nopeasti.

Laitteet, joissa ennätimme käydä, olivat melko samanlaisia kuin mitä Suomessakin olen kokenut. Löytyi mm. viikinkilaivaa, Särkänniemen Tornadoa ja Linnanmäen Kieputinta korealaisina versioina, jotka olivat siis hiukan vauhdikkaampia kuin Suomessa. Samanlaiset vaikutukset laitteilla oli kuin suomalaisilla vastineilla, eli lievää pahoinvointia. Hauskaa oli siitä huolimatta.

Yksi laite oli kuitenkin ylitse muiden: T Express, maailman jyrkin puuvuoristorata. Minut yllätti tieto, että T Express on rakennettu vasta vuonna 2006. Luulin, että puuvuoristoratoja ei ole rakennettu enää aikoihin missään päin maailmaa.

Alla on YouTube -video vuoristoradasta. Etenkin ensimmäinen alamäki oli erittäin vaikuttava, sillä tuntui kuin olisin ollut vapaassa pudotuksessa. Jonottamaan jouduimme lähes puolitoista tuntia, mutta oli se sen arvoista.

Muuten viikko menikin aika rauhallisesti. Keskiviikko ja torstai menivät koulun penkillä. Perjantaisinhan minulla ei ole koulua, enkä lähtenyt minnekään reissunkaan viikonloppuna. Perjantai-illasta olimme viettämässä erään kiinalaisen syntymäpäiviä tässä kampuksen lähellä ja launtaina käytiin Soulissa vaihtariporukan kanssa iltaa viettämässä.

Taekwondoa olen käynyt treenamassa yhä tässä koulun klubilla. Klubilla on ihan mukava&rento ilmapiiri, mutta ajattelin käydä muuallakin treenaamassa, sillä opetusta ei sieltä taida saada. Tällä hetkellä tiedossani on kaksi paikka, mutta joudun selvittämään käytännön asioita ennen kuin menen kumpaankaan paikkaan. Tarkoituksena oli olla yhteydessä treenipaikkoihin viikonloppuna, mutta korean tulkkini teki oharit. Yritän olla yhteyksissä treenimestoille heti alkuviikosta.

Tässäpä tärkeimmät kuulumiset. Tai voisin  mainita, että hiukan flunssanalkua meinaa olla tulossa. Syynä flunssalle on varmaan viimeinkin saapuva syksy, sillä päivälämpötilat ovat "enää" +24 luokkaa. Yöllä lämpötilat tippuvat alle 15:n, joten enää ei tarvitse pitää tuulentinta yötä päivää päällä.

Tulevana viikonloppuna lähden taas reissamaan, sillä lähdemme vaihto-opiskelijaporukalla kv-toimiston järjestämälle matkalle Gyeong-juun. Kerron matkastani seuraavassa blogissani. Kuulemisiin!

Maailma todellakin on pieni paikka

Hei taas! Tänään on Etelä-Koreassa Chu-Seok -juhla, jonka voisi kääntää Korean kiitospäivä -juhlaksi. Juhla alkoi sunnuntantaina ja päättyy tiistaina. Minulla on siis 5 päivän loma menossa ja takaisin koulun penkille palaan keskiviikkona. Torstain jälkeen minulla on taas 3 päivän viikonloppu, joten aika rennoissa meiningeissä sujuu tuleva viikko. Sää on alkanut hiukan viilentyä ja tällä viikolla on ollut jopa sateenvarjollekin käyttöä. Vielä kuitenkin pärjää päiväsaikaan t-paidalla ja shortseilla.

Menneellä viikolla aloitin koulun taekwondo-klubilla harjoittelemisen, kuten jo aiemmassa blogi-merkinnässä mainitsin. Koska kyseessä on opiskelijakerho, ei taso ole kovinkaan päätä huimaava. Aloittelijat ovat aloittelijoita myös Koreassa.

Maanantaina ja tiistaina harjoittelimme potkuja läpysköihin ja tyynyihin. Keskiviikkona oli liikesarjaharjoittelua ja torstaina olikin sparria. Jännitys nousi kummasti, kun näin että porukka alkaa laittaa suojia ylleen ja kerrottiin, että nyt ruvetaan ottelemaan. Koska klubin jäsenet eivät puhu kovin sujuvaa englantia, en oikein tiennyt mitä odottaa. Jouduinkin katsomaan hiukan silmät pyöreinä, kun jo aloittelijat hakivat melko kovia pääpotkuja eikä kenellekään ollut hammassuojia. Yhdeltä harrastajalta rupesikin tulemaan suusta verta  kiertopotkun napsahdettua naamaan. Kolmen koon (kylmä, koho, kompressio) ensiapuohjetta ei klubilla tunneta, sillä kun harrastajalle tuli kolhu, niin sitten pyörittiin lattialla ja laitettiin hiukan kylmäsprayta. Kieltämättä meno klubilla on paljon rajumpaa kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Omat sparrit menivät jännityksestä huolimatta hyvin. Sparrasin kaksi matsia mustan vyön omanneita korealaisia vastaan. Ensimmäinen matsi päättyi aikalailla tasan, jälkimmäisen voitin selvästi, näin omasta mielestäni, koska voittajia ei julistettu.

Perjantai-päivän ohjelmassa oli loman kunniaksi lähteä Souliin. Siellä tapasin erään suomalaisen kaverini, joka on harjoittelijana Suomen suurlähetystössä Soulissa. Päätimme lähteä tutustumaan Soulin lukemattomiin nähtävyyksiin, joista kerkesimme nähdä vain pintaraapaisun. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Amiraali Yi Sun-Sinin patsas lähellä Suomen suurlähetystöä Gwanghwamunissa.

Sama patsas toisesta kuvakulmasta

Patsaan vieressä on museo, joka on omistettu amiraalille ja kuningas Sejongille. 

Matkalla kohti N Seoul Toweria.

Näkymää tornista.

Kaukana kotoa, kuva otettu tornista.

Matka jatkui tornista kohti Namsangol Hanok Villagea.

Näkymää Hanok villagesta.

Gyeongbokgung,  palatsi Gwanghwamunissa.

Torni Gyeongbokgungissa.

Chu-Seok juhlan aikaan otettu kuva Hanok Villagen edestä-

Kerrotaan vielä selitys otsikon nimelle. Menimme kaverini kanssa erään suomalaisen syntymäpäiville Sinchoniin. Samassa seurueessa oli myös muutama muukin suomalainen, joita en tuntenut aiemmin. Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että eräs samassa seurueessa ollut tyttö oli valmistunut samaan aikaan Iisalmen Lyseosta kuin allekirjoittanutkin. Tilanne oli kieltämättä hauska, koska emme tunnistaneet aluksi toisiamme, molemmat kun olimme muuttuneet melkolailla viime näkemästä.  Vaan kyllä vanha klisee pitää paikkansa: Maailma on pieni paikka. 

Seuraava blogi-päivitys on taas viikon kuluttua. Kuulemisiin!