Onneksi on vielä aikaa

Tervehdys! Ensiksikin pahoittelut blogin päivittämisen unohtamisesta, olen ollut vieläkin kiireisempi kuin aiemmin.

Kerrotaan ensimmäisenä positiiviset uutiset: sain vahvistuksen, että voin olla toisenkin lukukauden täällä. Tämä on erittäin hieno juttu, sillä tuntuu että jos olisin vain yhden lukukauden, jäisi niin paljon asioita kokematta.

Aloitetaan tuoreimmista tapahtumista. Olin viime viikonloppuna taekwondo-kilpailuissa Soulissa. Kisat olivat Korean yliopistojen taekwondo-klubien mestaruuskisat. Kisat eivät olleet mitkään Korean kovatasoisimmat, mutta siitä huolimatta sarjojen voittajien taso oli huimaa.

Allekirjoittanutkin päätyi osallistumaan näihin kisoihin. Aluksi ajattelin osallistua ainoastaan poomseen, mutta klubimme päävalmentaja halusi minun osallistuvan myös otteluun, joten sitten mentiin sinnekin.

Otteluni ei mennyt ollenkaan nappiin, sillä toisessa erässä loukkasin polveni. Olin suorittamassa tuplapotkuja ja tunsin oikeassa polvessani naksahduksen ja kovan kivun. Yritin jatkaa kylmäsprayn voimalla, mutta polveni naksahti uudelleen ja päätin jättää ottelun kesken. Pääsin myös testaamaan korealaisen ambulanssin kyytiä, sillä minut vietiin röntgeniin kuvattavaksi. Onneksi polvesta ei löytynyt mitään pahempaa ja nyt muutama päivä kisan jälkeen polvi on taas normaalissa kunnossa. Ambulanssin kyydissä maatessani iski ensimmäistä kertaa todellinen koti-ikävä..Otteluni oli keskeytyshetkellä 1-4 korealaisen vastustajani hyväksi. Hän selviytyi puolivälieriin asti.

Ajou Universityn joukkue. Kisoista tuli yksi kulta- ja pronssimitali.

Syömässä "Korean barbecueta" launtain kisan jälkeen.

Sairaalasta palasin takaisin kisapaikalle kannustamaan joukkuetovereitani ja seuraamaan jännittäviä otteluita. Launtai-otteluiden jälkeen menimme syömään ja pieni porukka meni myös laulamaan karaokea Norebangiin.

Kisat jatkuivat sunnuntaina poomsella ja puolivälierillä. Polveni tuntui sen verran kipeältä, että päätin jättää poomseilut välistä. Harmitti kyllä aika paljon, sillä olimme harjoitelleet ryhmäpoomsea aika paljon parin korealaisen kaverini kanssa. Kisat huipentuivat finaaleihin, joissa nähtiin myös suomalaisväriä. Eräs suomalainen tyttö voitti sarjansa.

Kisoista jäi hiukan riistiriitaiset tuntemukset. Oli hienoa päästä kokemaan taekwondo-kilpailu Koreassa ja nauttia joukkuehengestä. Myös yleisökin eläytyi voimakkaasti kisatapahtumiin. Toisaalta, loukkaantumiseni ja sen asian huomaaminen, kuinka uskomattoman kova taso taekwondossa täällä on, jättivät hiukan happaman maun. Nämä eivät siis olleet Korean kovimmat kisat, sillä kukaan osallistuja ei ymmärtääkseni ollut rekisteröity "Pro"-listalle.

Jatketaan blogia päinvastaisessa aikajärjestyksessä. Torstai oli eräs parhaimmista päivistä täällä ollessani, sillä silloin järjestettiin International Day. Päivän tarkoituksena on esitellä erilaisia kulttuureja korealaisille. Jokaisessa kojussa oli myös jotain ruokatarjoilua, joista jouduin kieltätymään painonpudotus-kuurin takia. Minulla oli perjantaina punnitus kisoja varten.

Suomen kojussa tarjottiin lettuja, karpalo-vodkaa ja salmiakkia.

Järjestelyt käynnissä

Suomella oli Joulupukki ja suomalainen perusopiskelija. 

Internationalissa Dayssa kävi myös väkeä mestari Kangin salilta.

Tämä tapahtuma oli erittäin hieno tapahtuma. Illan kruunasi joidenkin maiden järjestemät näytökset. Suomi järjesti eukonkanto-kisan. Valitettavasti (taas) loppui kamerastani akku, joten kuvia ei ole nyt enempää näyttää.

Toissaviikko meni erittäin taekwondo-painoitteisesti, sillä viidessä päivässä kertyi kahdeksan lajiharjoitusta. Perjantaina olin erittäin väsynyt, mutta onneksi kyseisenä viikonloppuna oli syntymäpäiväni.

Tässä tärkeimmät kuulumiset. Yritän tihentää blogini julkaisutahtia, sillä nyt ajattelin järjestää hiukan enemmän vapaa-aikaa itselleni. Tämän viikon pidän vapaana taekwondosta polveni takia ja lisäksi suunnitelmissa on lähteä torstaina vaeltamaan erääseen kansallispuistoon. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä käymään DMZ:llä. Palataan asiaan!